Intro - mistä blogissa kysymys
Tässä pienoinen joulubloggaus viä, ennenkun siirrytään taas arkeen ja rutiiinijuttuihin (ruokaa, reeniä ja rentoutusta ).
Kynttelikön tunnelmaa…
Aattona tosiaan kävin viä pikapikaa reenaamassa mutta loppupäivä oli pyhitetty perheen kanssa yhteiselolle .<3. Vaikka lupasin itelleni syödä hyvin ja surutta. Ni lopputulema oli se ettei mun pieneen masuun mahu järjettömiä määriä. Kolme isoa kinkunsviipaletta ja laattikoita ni pötsi meinas revetä. Konvehteja ei ollut yhtään, outoa, mutta ehkä ihan hyväkin. Joulupäivänä ateriointia lisää ja hyvin ansaittu vapaapäivä. Mä nukuin tosi pitkään ja päikytkin tuli otettua, jostain puski ihan järjetön väsy. Ehkä se kroppa yrittää kertoo että lepää ny hyvä ihminen!
Tänä jouluna parhaat paketit tais saada Mikki. Ihan ite alko innokkaasti rapisevaa paketti avamaan, vähän jouduttiin kyllä auttamaan. Mutta sisältö oli varsin mieleinen – kaikkea kivaa pientä naposteltavaa :). Leluja tällä kaverilla on varsin riittämiin, joten niitä pukki ei tänä vuona tuonut.
Itekin olin ilmeisesti ollut kiltti, kun sain pienen kirjekuoren. Käteviä noi lahjakortit, saa ostaa sitten mitä nyt ite haluaa. Olin hyvin tyytyväinen. Me kun alustavasti sovittiin porukoiden kaa ettei mitään lahjoja hankita, mutta ostinhan mä pienet puketit kaikille – sain sitten itekin. Noh, en valita :).
On se tuo meiän karvatassu kyllä ihana otus. Vaikka taas sain tuta sen hampaat, perkele. Tarttis varmaan raivata vaatekaappiin oma rako ”nämä päälle kun menet porukoille”-vaateille. Ts. semmoset joissa ei haittaa vaikka tulis reikiä. On se hauva ihana mutta pentele ku innostuu riehumaan ni siitä ei taho tulla loppua. Ja terävät hampaat. Pirskatti! Kyl sitä taas muisti minkä takia oon ihan tyytyväinen ettei se oo mun koira. Kiva nähä sitä sillon tällön, mut kävis rasittavaks jos tommonen ”riehuapina” ois alvariinsa nurkissa pyörimässä ja roikkumassa, kirjaimellisesti, hihassa tai lahkeessa kii. Kaikella rakkaudella <3 Mikki .
Varsin rauhallinen, mukava joulu oli siis. Ei valittamista. Ei ihmeempiä riehumisia ja häppeninkejä, mutta ei kai oo tarviskaan. Pääs relaamaan. Joulupäivänä kyl vähän syyhys kämmenet että salille ois pitäny päästä ja oli hieman tuskaista pitää se pakollinen vapaapäivä. ”Raudanpuutosta” 😀 . Mutta kyl sitä sit sinnitteli ajatuksena että tapaninpäivänä pääsee taas repimään. Ja kyllähän niitä vapaapäiviä pitää reeneistä pitää, joten toi oli oikeen passeli rako semmoselle. Vähä oli kyllä ”laiska” olo, mut ei se kai niin vakavaa…
Yhteenveto (mutu) joulusta on ettei kalorit paukkuneet yli, saattaapi jopa olla että reenin kanssa jäätiin miinukselle. No eikai sentään…. Mutta tosiaan mikään katastrofi tää joulu ei ollut. Uskalsin jopa vaa’allekin tänä aamuna hypätä, vaikka eipä tuolla paljon tee tolla. Mutta mielenkiintosta kuitenkin ettei oo heilahtunutkaan tuo luku. Toisaalta jos ei lisää painoa ei lisää piffiäkään, yhyy :/. (mut ei tästä sen enempää). Olin asennoitunut isompaan syömisähkyilyyn. Ähky kyllä tuli, ssiitä ei pelkoa. Mutta semmosta herkkuöveriä ei mitä ois voinu ehkä tulla. Eli ehkä vaan hyvä että kaikki oli jättänyt konvehdit kauppaan. Keskityttiin ”oikeisiin ruokiin”. Kinkku <3. Silkkaa proteiinia! Pirun täyttävää kamaa, mutta ah, niin hyvää. Silmät ois vetäny paljon enemmän ku napa. Heh.
Viä yks kuvatus Mikistä. 
Näyttää varsin tyytyväiseltä. Mikäs on ollessa. Mene ja tiä tajuaako tuo karvaturri joulusta mitään, mutta sen ainakin varmasti että jotain spesiaalia on ku ni paljon syödään jä hänellekin irtoo ”jämät”.
Tapaninpäivänä tosiaan sitten paluu arkeen. Salille pääsee taas \o/ ja ois työvuorokin sutaistavana. Eiköhän tämä joulu ollut tässä tältä vuodelta. Ens vuonna sit uudestaan! 🙂
