Shape Of Me – journey to the best of me

Lauantaina oli jällleen mahtava päivä. BodyCamp LadyPower VOITTAJATIIMI (eli me) Team Kalorilaskuri ( https://www.facebook.com/team.kalorilaskuri ) kokoontui Tampereelle kimppareenien- ja poseharjotusten merkeissä. Meitä pääsi paikalle 7/11 joten kohtuu hyvä kokoonpano oli. Harvoinpa ihan kaikki pääsee, se on harmi, mutta aika väistämätöntä ku mimmejä on usealta paikkakunnalta.
Tässä tytöt ennen reeniä freesinä kauniina viä <3 🙂
…. reenin aikana ja jälkeen oli naamat vähän eri näkösiä…

Treeniä…

Aluks mainittakoon että treenin veti ite BodyCampin treeniguru Markku Metsälä. Tiedettiin siis jo valmiiks että ”tavallista tylsää reeniä” ei oo tiedossa. Sen tarkemmin ei tosin. Sittemmin selvis että ”toiminnallinen, vähän kevennetty military”-treeni osui osaksemme. Kuulostaa sopivan hirvittävältä!…

mitä se siis käytännössä:

Meiät jaettiin kahteen joukkuseen, neljä tyyppiä per joukkua. Mun joukkueessa oli lisäks myös BodyCampin posevalmentaja Alona. Tarkotus oli kilpailla toisiamme vastaan ja lajeina olivat aina yhtä ihanat burpeet (mulla on tähän liikkeeseen vakava <3  viha-rakkaussuhde </3 ), pullupsit renkailla (tää on raskas liike, vaikka ei välttis ehkä siltä kuulosta!), selällään lankutus (joka on waaaaaaay raskaampaa ku ”perinteinen lankku), kahvakuulalla etuheilautus, linkkuveitset ja seinää vasten istuminen (jalat 90 asteen kulmassa). Kuulostaako helpolta? No, voin kertoa ettei ollut ! 😀

Alotettiin siis ”iisisti” burpeilla. Mä vihaan ja rakastan tota liikettä. Se on joka kerta yhtä killeri ja yhtä hapottava ja yhtä hapettava ja yhtä helvettiä, mutta samalla nautin siitä ihan suunnattomasti.Ja sanottakoon että about tä

n vuoden helmi-maaliskuussa kun thainyrkkeilyn alottelin ja siellä alettiin noita tekemään, niin siihen verrattuna, kehitys on jo melekoista. Vaikka ite sanonkin. Sinänsä burpee on paitsi ihan hirvee liike, myös kiitollinen liike- siinä sen kehityksen näkee aika nopeasti. Kun vaan uskaltaa haastaa itsensä joka kerta ja mennä sinne iiiihan limitelle, että jälkeenpäin on tämmönen fiilis aina —> eli ihan kuolema. Toi kuva on otettu about ekan 30 burpeen jälkeen. Happi loppuuuuu! Puuskutin ku viimeistä päivää, syke nous aika salamana sinne tappiin, eikä se juur ehtinyt sieltä laskea. Se aika ku toinen tiimikaveri suorittaa ei oo järin pitkä ja sitten pitäis jo ite jatkaa. Huhhuh! Mut ku kerran tehää ni tehään sitten sata lasissa! Edelliset reenit paino jonkinverran kropassa, mutta se ei silti estä antamasta kaikkeensa. Ei sinne salille löysäilemään olla menty! Heh :D.

Toinen liike oli pullupsit renkailla. Jalat maassa vähän etuviistossa siinä sitten pönötetään kenossa kädet renkaissa roikkuen ja tehään siitä pullupseja. Jos kuulostaa helpolta, ni kaskas niitä ku tekee sen 50 toistoo ni ei ookaan välttis enää helppoo. Mulla ny muutenkaan ei oo se selkä vahvin (saatika minkäänsortin vedot) ni kyl teki tiukkaa. Tietysti alla saaaaatto painaa keskiviikon oma selkäreeni (kyllä erilaisia leuanvetokamaluuksia) ja torstain BC Pro kimppareeni, josta kirjottelin edelllisessä postauksessa (kyllä, lisää leuanvetoja ja mavea ja muuta hubaa) . Mut sisulla painoin oman osuuteni!

Hauska kommentti likoilta, jonka satuin kuulemaan välistä, ”Sanna toimii paineilmalla 😀 ” . .. Niin kai sitten ”piiiiif, puuh! tsuuh! puuh!” 😀

Kolmas liike aina yhtä ihana linkkuveitsi aka linkkari. Piti hakea räjähtävyyttä vatsoita että sais ne ”klipklap” osumaan yhteen. Siis kädet ja jalat. Kämmenet piti lyödä sääriin kii. Kylhän se menikin kun sai jotenkin rytmistä kii, ja taas päinvastoin ku kadotti välistä sen. Meiän tiimin Lilli oli ihan ykkönen tässä, tässä liikkeessä ehoton meiän tiimin selkäranka.

Neljäs liike etuheilautus kahvakuulalla. Tätäkin on tullut thaikussa jonkinverran harrastettua. Silti piti muistutella itelleen että jaloista vauhtia ja lantiolla se heilautus – tarkotus ei oo heilutella käsi- ja hartivoimilla sitä kuulaa. Vaikka jopa mä oisin jaksanut sitä tehdä, sen verran pieni kuulu. Puhumattakaan toisen tiimin voimanpesistä.

Viiden liike. seinää vasten istuminen, jalat 90 asteen kulmassa. Tää on näitä liikkeitä jotka kuulostavat helpoilta, mutta eivät todellakaan ole sitä. Vaatii paaaaljon kivun- ja maitohaponsietokykykän JA hengitystekniikkaa JA kovaa päätä. Mielestäni mulla on näitä kaikkia, mutta silti tipahdin toka vikana omasta tiimistä. Ja toisessa timistä, meiän juoksijalika mennä istuskelivat tosi pitkään. Tosin toinen vähän fuskas ku vaihteli asentoja kapeelta leveelle ;D vaikka niin ei oikeesti  ois saanu tehä. Mutta rispektiä sinne suuntaan. Meikä pelas pitkälti oman ajan hengittelemällä ( = puuskuttamalla ), ilman sitä oisin tippunut paaaaljon aiemmin. Vähän harmittaa että Alonalle hävisin, dämn! Kilpailijaluonne 😀 enemmän tai vähemmän kuitenkin.

Mutta kuten ilmeestä päätellä voi -tiukkaa teki, sitä vaan sitten lahos ku ei vaan yksinkertasesti jalat kantanut. Sitä vaan tuli alas, ei mahtanut mitään. Sitä ennen jalat tärräs ku viimeistä päivää.

Että voi luoja loppuis jo! 😀

Vikana liikkeenä – oh no, vaan ei suinkaan vähäisimpänä. LANKKU! Mutta kyse on Markun treenistä, ni ehei, me ei tyydytä ”tavalliseen” ja ”tylsään perinteiseen” lankkuun. Vaan otetaan astetta enemmän haastetta mukaan. Eli kyse on ”the real one”-lankusta. Eli selällään tehtävästä.

Ja nyt ne jotka pyrskähtelee siä kotona – voivat ihan huvinkseen kokeilla ihan siinä heti omalla lattialla. Selin makuulle – kädet ylös lattiasta, jalat ylös lattiasta – kuitenkin pitäen polvet ja nilkat ojennettuna. Sitten se koko ruho pitäis pitää mahdollisimman samassa linjassa, eli ei nosteta käsiä tai jalkoja liikaa että alkaa muistuttamaan ”V-kuppipitoa”- se on eri liike! Tarkotus pysyä siis kuin ”kakkosnelonen”. Mitä suorempana on, sitä rankempaa on. Ja KYLLÄ, ON rankka liike! Siinä sitten pönötetään niin kauan ku kroppa pysyy. Ei pysyny meikäläisellä kauaa. Erittäin killeri liike! Mutta tehokas! Ja paljon vaativampi ku tää perinteinen. Mä en sitä perinteistä halua tän jälkeen ees harrastaa, vaikuttaa niin paljon tylsemmältä :/ . Kyllä, pieni masokisti o/ asuu täällä. Mitä enemmän haastetta, sitä parempi! Ei sen helppoo kuulukaan olla! ”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen!” 😀

… ja poseeraus- ja kävelyharjoittelua…

Sitten kun rankin osuus oli, mentiin vaihtamaan zupzup pukkariin pikkupikkuposevaateet päälle ja kipsiskopsis kopsiteltiin saliin – vuorossa kauan tiimiläisten odottama poseeraustunti. Vetäjänä kääntäjävääntäjärautakangestanotkeakeikistelijä-mestari BodyCampin oma Alona Malone.

Tiimi yhteisposessa

Posetunti oli osalle ihan ihkaeka ”oikea poseeraus-oppitunti”. Joten varmasti jännittävä ja ennenkaikkea opettava kokemus. allekirjoittanut jo muutaman kerran tullut oltua Alonan vääntelytunneilla. Kyl se alkaa pikkuhiljaa luonnistumaan. Mutta ei siitä sen enempää,  jollain seuraavalla kerralla sitten kirjottelen enempi noista omista posereeneistä. Ny puhutaan edelleen tiimin gatheringistä.

Ryhmä rämä poseeraa Alonan johdolla

Kiioksia vaan Alonalle kärsivällisyydestä ja hyvistä vinkeistä, jälleen. Ite onnistuin saamaan verta vuotavaan varpaan, koska noiden kenkiä reuna on ni bloody terävä. Jälkeenpäin voi todeta että joo komea rupi on. No, mitäpä sitä nainen ei tekis kauneuden, tai viehkeyden, tai ees siltä näyttävän korkkarikävelyn eteen. Mistä tulikin mieleen että Biancanevelle on tullut jälleen noita korkeempia kenkiä, jotka mun pitäis käydä noukkimassa itelleni. Omat kuulemma liian matalat (nyt oli lainassa Alonan nimeenomaan nää korkeat korot).

Kaiken kaikkiaan oli jälleen ihan huippupäivä! Mitään muuta nyt en odottanutkaan, tältä tiimiltä. Mä oon saanut näistä upeista mimmeistä ihan true ystäviä <3. Mahtavaa että ollaan tutustuttu. Joten kiitos BodyCamp ja Ladypower 🙂 . Seuraavia kimppareenejä vaan suunnittelemaan että päästään uudestaan tähän samaan fiilikseen ja moodiin!

Alona Malone, BC, kävely, Markku Metsälä, poseeraus, Team Kalorilaskuri