Intro - mistä blogissa kysymys

Kisadebyytti!

07.11.2013, shapeofme

Täällä taas. Lupasin kirjotella kisoista. Joten tässä pieni pätkä.

Kisoihin tähtäävää treenaamista siis alusta lähtien, nuorten kisat silmissä kiintäen. Kisadebyytti koitti Boosman Fitness Classicissa 2006 keväällä. Helsingin Kulttuuritalollla tulee olemaan aina spesiaali paikka mun sydämessä, koska eka on aina eka <3

Ite kisakokemus oli vertaansa vailla oleva aivan mahtava kokemus! Since then oon tiennyt että viä joku päivä haluan sinne uudestaan kiivetä (ja tästä tiedossa lisää raapustelua, hyvin pian 😉 – stay tuned! ) . Polte jäi! Mutta siis mahtava fiilis takahuoneessa ja vapari  -ah ! Nautin niiiiiiin paljon! Sanoinkuvailemattoman ihanaa, priceless!

Sivupose kisoista, olkaat hyvät.

Kunto vois olla paljon parempikin, enemmän lihasta ja tiukempaa pakettia. Mutta olosuhteet ja tilanteet huomioon ottaen, olen -edelleenkin, tyytyväinen kisakuntoon. Stailaus oli varsin onnistunut. Ja biksutkin istuivat loistavasti (hurjasti kiitosta silloiselle valmentajalle Yrjölän Noralle ku lainasi omiaan – omat hukku Itellan toilailuihin, eivätkä ehtineet ajoissa kisoihin).

Ite kisadieettikään ei todellakaan ollut ongelmaton. Ja oli oikeastaan pienoinen ihme että lavalle ylipäätään kapusin. Pari kertaa heitin hanskat tiskiin mutta aina vaan sisuunnuin sieltä ja jatkoin. Mm. paniikkihäiriön puhkeamiinen laitteli ”hieman” kapuloita rattaisiin. But I made it! Ja mitä juttuja on kuullu ni melkoiset jauhot pistin monen suuhun ;).

Onnellisena kisojen jälkeen. Voittajan on helppo hymyillä 😉

Palkintojen jaosta räpsy, Ei se oo kuulkaas vaikee hymyillä kokoaika ku vaan nauttii olostaan. En ollut harjoitellut poseerausta tarpeeksi, enkä varsinkaan hymyilyä. Mutta niin vaan sitä löyty ku siä lavalla oli- fiilis oli ni mahtava vaan että se vaan tuli itestään!

Vapari oli aivan mahtavaa esittää. Kokemustahan mulla ei oo eikä taustaa siihen hommaan eli ihan ite oppineena menin. Ei oo voimistelu/sirkus/mitään taustaa, vain kovaa harjoittelua. Mä oon alusta lähtien tykännyt tosi paljon vaparin harjoittelusta ja se on musta ”koko jutun suola”. Luulen että ois vaikea(mpi) motivoida itteensä ”vain” saliharjoitteluun, se vaparin tuoma haaste on ”the little kick what you neeed”.

Ite vapari oli tasooni nähden mielestäni onnistunut. Biisi ole menevä ja tykkäsin harjoitella sitä enkä koskaan kyllästynyt siihen, en ees kisojen jälkeen. Scooter on vaan niin mua! Ko. kappale on edelleen mukana mm. lenkkibiisilistoilla. Nykyään kera mahtavien muistojen. Oli mahtavaa ku yleisö tempautu mukaan ja alko taputtaa sillä saa aivan toisenlaisen vaihteen viä. Vaparin alkassa oli meinaan lavalla vähän ”öö, mitä mä oon tekemässä?”-fiilis :D. Heh. Mutta kyllä se siitä ku alko vaan tekemään. Mahtavuutta!

Täällä varsin huonolaatuinen video  vapaaohjelmasta. Mutta toistaseks ilmeisesti ainoa olemassa oleva.  Tää oli tätä aikaa kun mm. Pakkiksen Mike ei ollut viä niin kunnostatunut kisojen taltioimisessa. Tämä klippi on yhen hyvän ystävän kuvaava, kiitos Maria ikuistamisesta. Vaikka tuo laatu ny ton mitä on, mutta kyllä siitä selvää saa sen verran että mikä meininki oli. Ja meininki oli hyvä! 🙂 vai mitä tuumaatte? Ja tästähän vaan sitten parannetaan seuraaviin kisoihin ;).

Yksi ennen kisoja räpsy on niistä sinisistä biksuista, jotka mulla PITI olla kisoissa. Mutta jotka Itella onnistu hukkaamaan eikä ne sit ehtinyt. Peppi Pitkätossu- look. Sävy sävyyn kenkien kaa nää biksut.

Kisat oli yks mun elämän kohokohdista, tähän mennessä! Sanat ei riitä kuvaamaan. Jos tiivistää yhteen sanaan niin NAUTIN! 🙂

Mutta……. ei kisoista sen enempää. Se on mennyttä, vaikka toki merkittävä osa mun (fitness)historiaa. Nyt keskitytään tulevaan!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *